Ensin Jarvis, koska Jarvis on sähköjänis. Ihana sellainen. 

Sähköjänikseydestä puheen ollen, minulla oli tänään ihan käsittämättömästi virtaa. Toimin ihan lepäämättä ja tauotta useamman tunnin, kanniskelin tavaroita, ajoin pyörää ja pakettiautoa ja taas pyörää neljän kilometrin matkaa eestaas. En edes hosunut, paahdoin vain. Sitten menin istahtamaan sängylleni, ja veto loppui siihen paikkaan niin jäätävästi, että nukahdin huomaamattani. Siinä meni loppuilta ihan toisin kuin olin meinannut. 

Kai sitten tunsin siinä aluksi, että kun virtaa on paljon, sitä riittää vaikka minne. Mutta kroppa väsyy touhuamiseen vaikka pää surraa. Pitää muistaa tämä, kun opinnot nyt pian alkavat taas.

Jännittää. Pelottaa. Pitää olla läsnä omassa itsessäni, minussa, siinä mitä minä olen, eikä yrittää sulaa massaan joka on lähtökohtaisesti niin kovin toisenlaista kuin minä. Ei ole mikään ihme, että aiemmin tulin siellä niin surulliseksi. Tunsin koko ajan huonommuutta ja ikäkriisiä ja mitä vielä. No, nyt ainakin välivuoden jälkeen olen niin "tippunut" kärryiltä, että on itsestään selvää, että jatkan tästä omaan tahtiini, olematta osa mitään selkeää ryhmää. Sen pitäisi olla ihan hyvä asia.

Ja enää en tee sitä virhettä, että luovun itselleni rakkaista asioista muka ajanpuutteen takia. Aion todellakin harrastaa käsitöitä ja muuta taiteellista ja hyysätä etanuuksiani. Tämän pitäisi onnistua niin, että palkitsen itseni noilla asioilla siitä hyvästä, että opiskelen vaikka nyt puoli tuntia, ja sitten kun on kulunut hetki harrastuksen parissa, opiskelen toisen puoli tuntia. Tavoitteena ehkäpä sellainen, että yksi kotitehtävä päivässä per oppiaine, jos viikossa pitää saada tehtyä kuusi tehtävää per aine. Ei mitään epämääräistä "teen nämä kaikki tehtävät päivää ennen deadlinea ja panikoin" tai muuta tuollaista tyhmäilyä.

Tämä välivuosi puhdisti minua, jos kyllä erittäin rankalla tavalla. Voisi sanoa että paljon vanhaa kuoli pois, ja melkeinhän itsekin, mutta eiköhän se onni ole että niin ei käynyt. 

Viime viikkojen aikana olen sitten viimeistellyt tätä puhdistusta tekemällä asioita, joita olen jahkannut vuosia. Antanut eteenpäin vaatteita jotka eivät istu, vaikka olisivat itse tekemiäni. Luopunut paljosta roinasta ja tehnyt päätöksiä valita viisaammin. Käynyt lääkärissä selvittämässä tiettyjä asioita ja saanut iloisia vastauksia, Luojan kiitos. Ja Luojasta puheen ollen, ryhtynyt avoimen kyseleväksi ja kyseenalaistavaksi uskonasioiden suhteen sen sijaan, että pelkäisin puhua koko asiasta. 

Nyt nukkumaan, huomenna on taas kerran iso päivä.