Tässä rinnakkaisblogini, jonne tulen dokumentoimaan oikomishoitoni. Hammasraudat, leikkaushoidon (hoidot?), jne. Ei siitä sen enempää nyt, klikatkaa alta jos kiinnostuitte.

Oikomishoidossa

Istun tässä liottamassa jalkaparkojani kuumassa kylvyssä. Kolkyt vee ja vaivasenluut, vaikka en koskaan ole pitänyt puristavia kenkiä. Kivat nivelsiteet, tämmöisillä kuin minulle on siunaantunut olisi tuomio ollut tämä joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Vasen peukkuvarvas etenkin on niin kipeä, että pitänee kohta käydä siitä lääkärissä, ellei sitten parempiin lenkkareihin ja masaikenkiin siirtyminen syksyn viiletessä sattuisi auttamaan asiaa. Sormet ristiin. 

Mutta ei käsiä ristiin. Vaikka aiemmin olin täysin varma siitä, että henkimaailma on olemassa, niin enpä ole enää. Tajusin, että eipä minulla siitä todisteita ihan oikeasti ole. Se oli kyllä paljon suurempi ja syvempi kriisi kuin miltä saan sen tässä kuulostamaan, mutta olen pullahtanut siitä ulos vakaana agnostikkona. Tiedän että olen nähnyt ja tehnyt asioita joita en ymmärrä, mutta se että minä en ymmärrä niitä, ei tarkoita että siellä nyt on ollut takana joku jumala tai henki. 

Luontoa toki ei ymmärretä kokonaan vielä, mutta sekin tarkoittaa vain sitä, että sitä ei ymmärretä kokonaan vielä. 

Yhtään enempää tai vähempää ei ole ollut huonoja tai hyviä sattumia sen jälkeen, kun tiesin olevani agnostikko. Itse asiassa olen pitänyt itsestäni paljon parempaa huolta, elänyt lujemmin hetkessä kiinni, kuunnellut omaa sydäntäni ja järkeäni enkä miettinyt sitä mitä joku muu sanoisi, ja ennen kaikkea tunnen itseni vihdoin kunnolla naiseksi, kauniiksi, rakastettavaksi, seksikkääksi, ja sellaiseksi, joka ansaitsee ne kauniit ja terveet hampaat.