Hei rakkaat mussukat joista yksikään ei uskalla puhua minulle! Juu, heti kun en laita kivaa kuvaa, niin minulla on kaikki 5 lukijaa joista 3 olen tainnut vahingossa olla itse, kun kuvien kera on parhaimmillaan 30. 

Mutta ei se mitään. Sain tämän amerikankaira-jonkin valmiiksi. On se sittenkin ranteenlämmitin. Kyrsii kyllä kännykkäkamerani laatu, mutta kyllä tästä kai idean saa selville.

2014-05-19%2013.23.30-normal.jpg

Lankana edelleenkin ihanainen Hot Socks Spectra. Jaoin yhdestä kerästä kahdelle pienemmälle siten, että värit olivat ihan eri, ja siitä vaan raidoittamaan. Hauskan näköiset raidat ainakin tuli, varsinkin kun tuo amerikankaira vetää automaattisesti neuleen tuolla tavalla sahakuvioksi. Virkkuukoukusta voinette päätellä, että virkkasin mm. tuon lopetusreunan.

2014-05-19%2013.23.05-normal.jpg

Njaa, en sitten ottanut yhtään kuvaa joista näkisi, että tässä on lenkki peukullekin. Keskisormelle virkkasin tommosen lenkuran, jonka mukavuudesta en vielä ole täysin vakuuttunut. Harva asia on yhtä rasittava kuin se, että neuleen asentoa joutuu koko ajan korjailemaan, joten ehkä tuo ideani on vähemmän epämukava kuitenkin. Ja kyllä tuo kivasti käteen istuu ainakin silloin, kun pitelee kynää. En kyllä edelleenkään ole vakuuttunut, että tarvitsen näitä kaksi kappaletta. Ehkä muutan vielä mieleni.

(Hmph. Pakko kyllä sanoa, että tuo olisi kauhean paljon siistimpi, jos en olisi tuonne alkupään resoriin kikkaillut mitään raitoja. No, moni juttu menee höhläksi kun se muuttuu ajatuksista teoiksi tai sanoiksi. Sitä se on varsinkin silloin, kun kokeilee uutta. Jatkamme harjoituksia!)

2014-05-19%2015.18.52-normal.jpg

Kiero kuva kierosta ideasta! Niskajumppaa rakkaille lukijoille, hää hää.

Värjäsin tosiaan itse lankaa. Vyötteetön kirkkaanvalkea kerä lojui lankakopassa, arvelin että Seiskaveikkaahan se, noin itsetuntemukseni pohjalta. Ja tänään menin lukemaan jostain, että tavallisella elintarvikevärillä voipi värjätä villalankaa itse. No, minulla lojui myös kaapin perukoilla pari pulloa elintarvikeväriä, joista toisessa oli Parasta Ennen-päiväys vuonna 2010, ja toisessa 2012. Ajattelin, että eipä noita tiedä ruokiin käyttää enää, mutta jos nuo lankaan tarttuvat, niin kaikkineen ollaan voiton puolella. 

Välineinä tosiaan nuo väriputelivanhukset, hintsusti suolaa, pari lorausta etikkaa, tippa tiskiainetta, teräskattila, ja mystinen sukkapuikko, joka on olevinaan kuudes kappale erääseen settiin, jonka olen tainnut nyysiä äidiltäni joskus kauan sitten. 

Eli ensin vyyhditin kyynärpäätekniikalla siitä lankakerästä osan. Kahdelle pikkuvyyhdille sen tähden, koska vastaan tuli solmu! Sitten pesin tiskiaineella nämä vyyhdit, vaihdoin veden, lorautin sinne etikkaa, ja annoin maata siellä sillä välin, kun tein väriliemen. Kunhan ensin olin soheltanut omat sormeni kauniin vihreiksi (kannattaa käyttää ens kerralla hanskoja!), niin kädenlämpöiseen liemeen tuli sitä suolaa vähäsen, pikku loraukset värejä, ja sitten langat, jotka oli rutistettu hyvin kuivaksi etikkakylvyn jälkeen. Roikutin niitä noista haltijalenkeistä jotka oli pujotettu siihen mystiseen sukkapuikkoon. Viimeinen (vaiko ensimmäinen?) pari senttiä vyyhdeistä oli paria kastoa lukuun ottamatta koko ajan liemestä ulkona. Tavoitteenani oli "elävä" tulos - joka onnistuikin itse asiassa tosi hyvin! Kuvani kyllä vähän korostaa sitä liikaakin, kröhöm. 

Sitten hella päälle ihan pienelle, ja liikuttelin vyyhtejä varovasti, kunnes vesi melkein kiehui joskus piiiiiiiitkän ajan päästä. Nostin ne kuumalta levyltä pois heti kun se meinasi kiehua, ja menin naapuriin kahville sillä aikaa kun väripatani jäähtyi omia aikojaan.

Kahvin jälkeen, kun vesi oli jäähtynyt sen verran että paljas käsi kesti, huuhtelin langat ensin lämpimällä vedellä kylmentäen sitä pikkuhiljaa. Sitten vielä yksi etikkakylpy loppuun. 

Nyt ne sitten roikkuvat kuivumassa. Harmittaa, että en tiedä, missä kerintäkoneeni on, mutta pärjäähän noin pienten vyyhtien kanssa ilmankin. Tämän voisi tehdä toistekin ja vähän isommilla määrillä. Niin ja aineiden määrät voisi mitata, nyt kun tein ihan perstuntumalla.