Olo on kuin alisuorittajalla. No, ihan syystä. Aikaa menee niin paljon johonkin mystiseen rötväämiseen ja nukkumiseen. 

Eilen bongasin pihallani kaksi valkokylkietanaa. Otin kuviakin, mutta Google auttakoon nyt, kun mokomat menivät vain kilpensä alle piiloon aina, kun vähänkin katsoin lähempää. On se nyt kivempi että silmät edes näkyy, miten lie onkin tämä kuvaaja saanut sitten tämän kuvan otettua - epäilen että jollakin teleobjektiivilla. 

http://www.royals.suntuubi.com/datafiles/userfiles/Image/arion%20silvaticus.jpg

Jotenkin kivan oravamainen väritys.

Oravamainen etana, hih hih. Höhöö. Öhöm.

Tyytyväinen olen lehtosiini. Hyviä ja höpsöjä lemmikkejä ja eivät mene ihan vähästä kuoreen. Paitsi silloin menevät, jos niitä väsyttää tai jos ovat kipeitä.

Takaisin otsikkoon. Aika ei riitä. Tai siis kyllä aika varmaan riittäisi, mutta pääni ei riitä. Kaikki tämä hemmetin mönjä johon olen muuten syytön, paitsi että olen ollut sinisilmäinen liian monen ihmisen kohdalla. Osa heistä on harmillisesti läheistä verisukua. Ei voi noin vaan näyttää kantapäitäkään. 

On se naurattanut, kun lapsena mietin että minä olen sinisilmäinen, kun minulla on tummansiniset silmät. Joo. Olen sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti sinisilmäinen. Ohhoijaa. 

Tulipas harvinaisen huono päivitys.