Tässä se ainakin itselleni lupaamani kuvatus Pomatomus-nilkanlämmittäjistäni. Lankana tosiaan lämmin, kevyt ja kivan värinen Hot Socks Spectra. Ainut asia, mikä veti naamaa nyrpälleen, oli se että langan paksuus vaihteli pikkasen liikaa - välillä se nimittäin lakkasi olemasta kokonaan! Niin ja sitten tuohon oikeassa jalassa olevaan kappaleeseen tuli tuo silmiinpistävä raita, kun langassa oli solmu ja sen kohdalla terävä värin vaihtuminen, enkä millään jaksanut purkaa mitä olin tehnyt. Sitä se on, kun ei ole kamalasti neulonut alle kolmosen puikoilla, minä mokomakin laiskimus. 

Alkuperäisestä Pomatomus-ohjeesta on tässä jäljellä vain mallineule ja silmukkamäärä. Kantapää piti saada tehdä tiimalasiksi pyöristetyn sijaan, kun viime aikoina olen ollut niin innostunut tuosta tiimalasista. Ja mitä lie tapahtuukaan kantapään jälkeen on ihan improvisoitua. Toiseen kappaleeseen vain sitten kopioin tarkasti mitä ikinä söhräsinkään ensimmäiseen. Ja hyvin ajavat asiansa. Pysyvät tosi napakasti jalassa!

2014-05-09%2021.34.35-normal.jpg

Mukana kuvassa myös elämää nähnyt nahkasohva ja aina niin kivat vaivasenluut. Koko ikäni olen vältellyt puristavia kenkiä enkä juuri ole käyttänyt korkkareitakaan, mutta siihenpä ne pullahtivat pari vuotta sitten. Saa nähdä jos pitää vielä kirurgin veitsen alle mennä noiden kanssa jonain päivänä.

Pointtihan noissa nilkanlämmikkeissä on se, että ensinnäkin olen tosi viluinen kuten jo mainitsinkin, joten joitain öitä olen nukkunut noissa (ilman alusukkia) - lämmittää kivasti, mutta varpaat eivät haudu. Ja sitten toiseksi, minulla tuppaavat mitkä tahansa kengät hölskymään takaa jos edessä on tarpeeksi tilaa, paitsi jos kengissä on huomattavan paljon valinnanvaraa nauhojen sitomistavalle - ja useimmissa ei kamalasti ole. Yksi ratkaisu on siis pitää enemmän materiaalia jalassa kantapään ympärillä ja vähemmän varpaissa, ja johan vähenee hölskyntä radikaalisti! Olen melkein nero. Tai sitten en, mutta seuraavaan kuvaan. 

2013-08-13%2009.38.01-normal.jpg

Viime kesänä bongailin ötököitä ja tähän kuvaan tulikin aika monta. Tosin tämä on siitä höpsö kuva, että minulla ei ole mitään käsitystä, kuinka päin tämä ihan oikeasti kuuluu! Kääntelin sitä tuossa ja nyt on heinikko oikeinpäin, pietaryrtti vinossa. No, pietaryrtti oikeinpäin mutta heinikko vinossa näytti jotenkin vielä vääremmältä. Hmmm.

Heh, tässä on aika moninaisesti edustettuna myös tuo iso kukkakärpänen, joka luottaa raudanvakaasti omaan suojaväriinsä. Olisiko sen oikea nimi ampiaisvieras? No, joka tapauksessa, kärpäsen sukua se on ja täysin harmiton. Pienenä kun opin miten erottaa varmasti kumpi on kärpänen ja kumpi ampiainen, keräsin noita varovasti käteeni ja päästin sitten vapaaksi taas. Ne kun eivät kai jotenkin usko, että kukaan heidän keltaraitaisuuteensa oikeasti koskee, ja aika usein eivät hoksaa lähteä reilusti karkuun.

Kerran näin myös, kun ampiainen oli ottanut kiinni pienen tuollaisen, ja pyöritteli ja käänteli ja väänteli ja tutki sitä marjapensaan lehden alla. Vähän kuin olisi ollut tosi hankala ymmärtää, mikä juuri on tämä pikku otus joka näyttää omilta pesäkavereilta mutta ei sitten kuitenkaan. Nyt harmittaa, että silloin en jäänyt seuraamaan, mihin tämä tutkiminen johti. 

Pitäisi saada päivä lähtemään käyntiin. Kyllä huomaa, että eilinen oli hektinen. Vieläkin tahtoisi vain mennä takaisin nukkumaan. Ei hyvän tähden. Taidan nyt kumminkin kömpiä suihkuun ja toivoa, että siellä herään.