Vanha kuva, mutta olkoon. Tämä kuvastaa tämän päivän oloa. Siis niin että minä olen tuo pikkuinen. :)

Pinterestistä nappasin tämän tällä kertaa.

 

Tuli joo pyöräiltyä. Ja spontaanisti osallistuttua kieli poskessa suoritettuun hyväntekeväisyysmuotinäytökseen. En tiennyt miten minut spiikattaisiin esiin, mutta se oli ihan hyvä, koska nauroinpahan ainakin yleisölle aidosti. Joo, ei ollut sellainen näytös missä pitää näyttää ilmeettömältä nukelta, ja se on ihan hyvä vain. 

 

Tekemistä piisaisi. Vähän menee jo pää tukkoon, kun lisää pukkaa kaikkea mielenkiintoista. Ei voi sanoa että kalenteri olisi tukossa, koska ei se ole. En pystyisi mitenkään elämään täyteen buukattua elämää, kun pari sellaista päivääkin aikaansaa monen päivän vahvan mielihalun erakoitua. 

 

Pitää saada jostain taas aikaa tehdä käsitöitäkin. Olisi myös pari aika kauan itseään odotellutta rästihommaa. Hm. Voihan priorisointi.

 

Tänään psykiatrinen sairaanhoitajani totesi, että tavoitteet on kohdattu ja hän astuu kuviosta pois, koska etenen niin hienosti ja minulla on hyvät lääkärit ja muut auttajat ympärillä. Siitä tuo krokokuvakin, oikeita ihmisiä on löytynyt. Jeh. Masennuslääkkeitä tosin ei saa nyt missään nimessä lopettaa. Hyvä tuki ovat nyt, ja toisaalta vieroitusoireet pistäisivät pakin sekaisin, ja sellaista en nyt tarvitse hankaloittamaan asioita kun on tärkeät ajat menossa. 

 

Jaah, tänään voisi mennä taas salillekin. Olisi ylävartaloreenin vuoro. Se on kohdallani aika tylsää perussettiä, koska ylävartaloni on aika vahvassa kunnossa. Jalkareeni on paljon mielenkiintoisempi. Molempia kyllä tarvitaan, ettei tule jotain tosi höhlää epäsuhtaa kroppaan.