Ei liene parempaa käyttöä perjantai-illalle kuin aloittaa blogi. Ja muuta itsepetosta.

No hei, tässä nyt kumminkin olen, niin kauan jahkailleena tätäkin asiaa että meni jo terveys ja ikäkin melkein. Mutta näillä mennään, kun en tämän vahvemmin saanut vedettyä. Ja varoitan nyt tässä kohtaa jos ette vielä arvanneet, tykkään etanoista ja varsinkin kotiloista. Niillä on niin hieno kierrekuori. Tykkään myös helmiveneistä ja ammoniiteistä ja muissa kuoressa asustavista eläimistä, ja minulla on käsilaukussa pienessä pussukassa ammoniittifossiileja joita hiplailen kun jännittää. 

Vieläkö joku lukee? No, selvä, tykkään myös neuleista, muista käsitöistä, muistakin eläimistä kuin selkärangattomista, ja joo, nautin matematiikasta ja luonnontieteistä. Ainakin neuleista tulen toivottavasti raportoimaan ihan kuvienkin kanssa. Kerrotaan nyt heti että taso olisi mahdollisimman huipussaan, ainakin näin oman neulomisurani suhteen, että tein äskettäin Pomatomus-nilkanlämmittäjät (suunnittelin muuten itse, mutta mallineule täältä, http://knitty.com/ISSUEwinter05/PATTpomatomus.html ) ja nyt pukkaa amerikankaira-jotain. Ranteenlämmittäjiä varmaan. Minä kun olen niin viluinen että tarvitsen käsiin ja jalkoihin ja kaulaan ja päähän kaiken maailman lämmikkeet melkein ympäri vuoden. Onneksi villa on olemassa.

Kuntosaliakin harrastan. Minulla on todella löysät nivelsiteet joista on kaikenlaista harmia, ja oikeanlainen reeni auttaa erittäin paljon. Olin maailman säälittävin salillä kävijä kun aloitin, naama irvessä laitteiden pienimmillä painoilla väänsin menemään. Siis ihan pienimmillä. Aika nössö olen touhussa vieläkin, jos nyt en ihan noin nössö sentään. Voin kyllä suositella harrastusta ihan kaikille, mutta tehkää itsellenne palvelus ja ottakaa ohjeita joltakin joka oikeasti osaa neuvoa.

Pitäisi ostaa kamera. Ei ole kovin hyvää nyt käytössä. Ehkä tämä blogi inspiroisi kasaamaan rahat siihen.

Elämäni ensimmäinen masennuslääkepurkki on puolessa välissä. Toivottavasti saan myöhemmin toisen purkin. Voin niin mielettömän paljon paremmin sen kanssa. Vihdoin, näin aikuisiällä, saanen myös virallisesti selville senkin mikä neurologiassani mättää. Itse olen niin varma kuin maallikko voi olla, että se alkaa A:lla mutta ei ole tarkkaavaisuushäiriö. Voihan sieltä jotain yllättävääkin tulla, mutta hei, testeihin pääsen, jei!

Kyllä ne pahimmat päivät eiliseksi muuttuivat, vaikka siltä ei näyttänyt silloin.