Niih. Heh. Jälleen kerran, hassu luonto. Ja minä en ole jurrissa, yhden pikkutölkin siideriä tuossa huitaisin naamaan ja siinä kaikki. En olekaan aikoihin juonut itseäni humalaan asti, kun tuo masennuslääke kehottaa varovaisuuteen holillisten juomien suhteen, enkä halua ottaa riskejä. Ei se mitään, en minä siitä tilasta niin kauhean paljon nautikaan, että tuo nyt yhtään harmittaisi. Viina ei nimittäin taida sopia minulle sillä tavalla kuin toisille, tai sitten toiset kertovat muunneltuja totuuksia sen ihanuuksista. Itsehän en esimerkiksi unohda mitä olen humalassa tehnyt juurikaan sen kummemmin kuin miten aika unohtuu selvinpäinkään, ja tämä siis sillä kokemuksella, että olen ollut ihan konttauskunnossa. Ja en myöskään koe maailmaa tai sen asukkeja läheisemmiksi itselleni humalassa, vaan päinvastoin, kaikki etääntyy, kaikki on vähemmän tärkeää. Paljon vähemmän tärkeää. Sen takia voi humalassa möläyttää jollekin että rakastaa tai vaikka vihaa, kun ei se tunnu miltään kumminkaan.

Mutta se päihteistä. Käsitöistä sen verran, että se aiemmin mainitsemani amerikankaira-jokin on tulossa kai valmiiksi, mutta sen verran pööpön näköinen se on, että en tiedä jaksanko tehdä sille paria vai mitä oikein meinaan. Purkaakaan en viitsisi. Ja kyllähän se ranteenlämmittimeksi käy. Olisikohan minulla milloinkaan sellaista tilannetta, että tarvitsen vain yhden kerrallaan? Hmmmm, kuinkahan lie.

No, ei aina voi onnistua. Ehkä teen siitä jotain ihan muuta. Käsinuken tai pehmolelun tai jotain. 

Itse asiassa, tuossahan voisi jopa olla ideaakin.

Tunnin päästä saunaan! Olenkin ollut saunomatta ihan rikollisen kauan. Toivottavasti silmäni pysyvät auki.