Ensin tarhakotilo juoksuradalla.snail.jpg

Täältä. :P

Ja minä kun en tykkää juoksuradoista. On niin helppo tipahtaa joukosta.

Koordinaationi on takkuillut pari päivää. Olen mätkinyt itseäni vahingossa silmälaseihin niin että nenään on sattunut, hiusten kampaaminen on ollut hassua, kävelemisessäkin on joku uusi, vaikeasti määriteltävä juttu ollut. Taidan kyllä mainita lääkärille, kun parin päivän päästä sellaisen näen.

Olen myös muodostanut johtopäätöksen, että sosiaalinen ahdistukseni liittyen opiskeluporukkaani on yhä olemassa. Toivottavasti se helpottaisi. Ihan turha ja voimia vievä juttu, jonka monesta puolesta luulisin päässeeni jo yli, mutta tunne ei ole kadonnut. 

Kaiken lisäksi lähdin sivuainemielessä tutkimaan akateemista feminismiä toivoen, että se paljastuisi mainettaan paremmaksi. Tällä hetkellä näyttää, että ihan turha toivo. Siis asia on tärkeä ja monta isoa, aikanaan tärkeää asiaa on feminismin kautta saavutettu, mutta akateemisella puolella kun kerran ollaan, kysymykseni kuuluu: Miten ihmeessä nuo ihmiset kutsuvat touhuaan tieteeksi?

Se ei ole tiedettä, se on jotain ihan muuta. Mutuilua ja puolueellista "tutkimista" - oikein retostelevan avoimen puolueellista. Ei sitä tutkimusta näin tehdä, ihan tosi. Hyvin epätieteellistä esim. satunnaistamisen sijaan oikein valitsemalla valita henkilöitä, joilta tulee tulemaan sellainen haastattelu, mikä tukee omia tarkoitusperiä. 

Mitä lie teinkään kun päätin tuonkin valita. En tiedä, teoillani voi olla oudot seuraukset. Kai sieltä silti niitä tärkeääkin tärkeämpiä opintopisteitä tipahtelee. 

Köyhyys imee. Jos olisi jotain pääomatuloja tai perintöä tai jotain, ei tarvitsisi miettiä kummallisia sivuaineita että Kela pysyy tyytyväisenä, ja käyttää niihin sitä energiaa, mitä voisi pistää pääaineeseensa (jota harva pystyy lukemaan Kelan määräämään tahtiin alkua pidemmälle). 

Laitoin kumminkin saunan päälle, ja olen itselleni siitä nyt oikein kiitollinen. Nautin juuri nyt, koska juuri nyt ehdin.